Siirry sisältöön

Sanasto

Kilpailuoikeus-wikistä

Sanasto kokoaa yhteen Kilpailuoikeus-wikin keskeiset termit. Kullekin täydelle artikkelille (merkitty alla) on oma sivunsa, johon pääsee suoraan linkistä. Sanaston termit -osiossa olevilla käsitteillä ei ole omaa artikkelia, vaan ne on määritelty suoraan tällä sivulla lyhyenä, lähteistettynä kappaleena. Sanaston määritelmät perustuvat pääosin Tieteen termipankin oikeustieteen sanastoon sekä asianajotoimistojen — erityisesti Fondian — julkaisemiin materiaaleihin.

Täydet artikkelit (A–Ö)

[muokkaa]

Sanaston termit

[muokkaa]

Compliance-ohjelma

[muokkaa]

Kilpailuoikeudellinen compliance-ohjelma tarkoittaa yrityksen sisäistä koulutus-, valvonta- ja raportointijärjestelmää, jolla pyritään ehkäisemään kilpailulainsäädännön rikkomuksia etukäteen. Ohjelmaan kuuluu tyypillisesti henkilöstön koulutus kielletyistä yhteydenpitomuodoista kilpailijoihin, sisäinen ilmoituskanava epäillyistä rikkomuksista sekä säännöllinen dokumentaatio ja seuranta. Vaikka compliance-ohjelman olemassaolo ei sellaisenaan poista yrityksen vastuuta tapahtuneesta kilpailunrajoituksesta, markkinaoikeuden ratkaisukäytäntö on korostanut, että toimiva ja aidosti noudatettu ohjelma voi vaikuttaa seuraamusmaksun kohtuullistamiseen ja osoittaa johdon huolellisuutta.[1]

Emoyhtiön vastuu

[muokkaa]

Emoyhtiön vastuu (parental liability) on EU-kilpailuoikeuden periaate, jonka mukaan emoyhtiö voidaan katsoa yhteisvastuulliseksi tytäryhtiönsä tekemästä kilpailunrikkomuksesta, jos emoyhtiö on käyttänyt tytäryhtiöön ratkaisevaa vaikutusvaltaa (decisive influence). Kun emoyhtiö omistaa tytäryhtiön kokonaan tai lähes kokonaan, ratkaisevan vaikutusvallan käyttämistä oletetaan (kumottavissa oleva olettama), eikä kilpailuviranomaisen tarvitse erikseen osoittaa tosiasiallista puuttumista tytäryhtiön kaupalliseen toimintaan. Periaate on keskeinen yrityskauppojen ja konsernirakenteiden due diligence -arvioinnissa, sillä se voi laajentaa seuraamusmaksuriskin koko konserniin, mukaan lukien ostetun kohdeyhtiön aiemmat kilpailunrikkomukset.[2]

Katso tarkemmin: Seuraamusmaksut kilpailuoikeudessa

Gun jumping

[muokkaa]

Gun jumping tarkoittaa yrityskaupan täytäntöönpanoa ennen kuin kilpailuviranomainen on hyväksynyt sen, tai ennen kuin kauppa on edes ilmoitettu viranomaiselle. Rikkomus voi olla menettelyllinen (kauppa toteutetaan ilmoittamatta) tai aineellinen (kauppa toteutetaan ilmoituksen jälkeen mutta ennen hyväksyntää, täytäntöönpanokiellon vastaisesti). Käytännössä gun jumping ei tarkoita vain omistuksen siirtoa ennen hyväksyntää, vaan myös vähäisempää, ennenaikaista kaupallisen käyttäytymisen yhteensovittamista osapuolten välillä. Euroopan komissio on tiukentanut linjaansa merkittävästi: sakot ovat nousseet muutamasta kymmenestätuhannesta eurosta (Samsung/AST, 1998) satoihin miljooniin (Altice, 124,5 miljoonaa euroa, 2018), ja komissio on määrännyt erilliset sakot sekä ilmoittamatta jättämisestä että täytäntöönpanokiellon rikkomisesta samasta menettelystä.[3]

Katso tarkemmin: Kilpailuoikeudelliset ehdot yrityskauppasopimuksissa, Yrityskauppamenettely: käsittelyvaiheet ja aikataulu

Herfindahl-Hirschmanin indeksi (HHI)

[muokkaa]

Herfindahl-Hirschmanin indeksi on markkinakeskittymisen mittari, joka lasketaan summaamalla kaikkien markkinoilla toimivien yritysten markkinaosuuksien (prosentteina) neliöt. Indeksi saa arvoja nollasta (täydellinen kilpailu) kymmeneentuhanteen (monopoli). Komission suuntaviivojen mukaan komissio ei todennäköisesti tunnista horisontaalisia kilpailuongelmia, kun yrityskaupan jälkeinen HHI jää alle 1000, tai kun HHI on 1000–2000 ja keskittymän aiheuttama muutos (delta) on alle 250 pistettä, taikka kun HHI ylittää 2000 ja delta on alle 150 pistettä, ellei erityisiä olosuhteita ole käsillä. HHI toimii käytännössä ensimmäisenä seulana, jolla tunnistetaan kaupat, jotka eivät todennäköisesti edellytä syvällisempää kilpailuanalyysiä.[4]

Katso tarkemmin: Yrityskaupan kilpailuoikeudellinen arviointi ja korjaustoimenpiteet

Hintayhteistyö

[muokkaa]

Hintayhteistyö tarkoittaa yritysten välistä yhteistoimintaa myynti- tai ostohintojen taikka niiden määräytymisperusteiden määrittämiseksi. Hintayhteistyö on sekä SEUT 101 artiklan että kilpailulain (948/2011) 5 §:n nojalla yksi vakavimmista ja selvimmin kielletyistä kilpailunrajoituksista: kiellettyä on niin suora hintojen sopiminen kuin hintasuositukset ja yhtenäistetyt alennuskäytännötkin, eikä yhteistyön tarvitse johtaa muodolliseen sopimukseen ollakseen kiellettyä.[5]

Katso tarkemmin: Kartellit ja horisontaaliset kilpailunrajoitukset

Kartelli

[muokkaa]

Kartelli on kahden tai useamman yrityksen välinen sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa, jonka tarkoituksena on sovittaa yhteen yritysten kilpailukäyttäytyminen markkinoilla tai vaikuttaa merkityksellisiin kilpailuparametreihin, kuten hintoihin, tuotantoon, markkinoiden jakamiseen tai asiakkaisiin. Kartellit rajoittavat yritysten kilpailullisia toimintavaihtoehtoja tehostamatta toimintaa tai luomatta asiakkaille uutta tarjontaa, minkä vuoksi niitä pidetään kilpailuoikeuden vakavimpana rikkomustyyppinä.[6]

Katso tarkemmin: Kartellit ja horisontaaliset kilpailunrajoitukset

Kilpailuneutraliteetti

[muokkaa]

Kilpailuneutraliteetti tarkoittaa julkisen ja yksityisen sektorin tasapuolisten kilpailuedellytysten turvaamista markkinoilla. Kilpailulain (948/2011) 4 a luvun säännökset velvoittavat, että kunnan, valtion tai muun julkisyhteisön harjoittama taloudellinen toiminta pääsääntöisesti yhtiöitetään, hinnoitellaan markkinaehtoisesti — kustannukset kattaen ja kohtuullinen pääomatuotto huomioiden — ja eriytetään kirjanpidollisesti, jos toiminnan tuotto ylittää 40 000 euroa vuodessa. KKV valvoo säännösten noudattamista ja voi puuttua tilanteisiin, joissa julkisyhteisön markkinatoiminta vääristää kilpailua yksityisten toimijoiden vahingoksi esimerkiksi alihinnoittelun tai ristisubvention kautta.[7]

Katso tarkemmin: Kilpailuneutraliteetti

Kilpailunrajoitusvahinko

[muokkaa]

Kilpailunrajoitusvahinko on kartellin tai määräävän markkina-aseman väärinkäytön seurauksena aiheutunut vahinko. Vahingonkärsijällä on oikeus täyteen korvaukseen aiheutuneesta vahingosta, mukaan lukien kulut, saamatta jäänyt voitto sekä välitön ja välillinen taloudellinen vahinko, ja korvaukselle maksetaan korkolain (633/1982) mukaista korkoa vahingon syntymisajankohdasta lukien.[8]

Katso tarkemmin: Yksityisoikeudellinen vahingonkorvaus kilpailuoikeudessa

Kilpailuoikeudellinen pätemättömyys

[muokkaa]

Kilpailuoikeudellinen pätemättömyys tarkoittaa sitä, että kartellikiellon tai määräävän markkina-aseman väärinkäytön kiellon vastaisen sopimuksen ehtoja ei voida soveltaa tai panna täytäntöön. Pätemättömyys ulottuu myös ehtoihin, jotka ovat vastoin markkinaoikeuden tai kilpailuviranomaisen antamaa kieltoa tai määräystä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kielletyn hintakartellin osapuoli ei voi vaatia sopimuskumppaniltaan sopimussakkoa kartelliehdon rikkomisesta, koska itse ehto on mitätön alusta alkaen.[9]

Kollektiivinen boikotti

[muokkaa]

Kollektiivinen boikotti on samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien yritysten välistä yhteistoimintaa, jolla ne pidättäytyvät liikesuhteesta tietyn elinkeinonharjoittajan kanssa. Käytännössä kyse voi olla nimenomaisesta toimitus- tai ostokiellosta taikka sellaisten hintojen ja ehtojen asettamisesta, jotka tosiasiassa estävät kohteena olevaa yritystä harjoittamasta liiketoimintaa. Boikotti voi kohdistua suoraan kilpailevaan yritykseen tai välillisesti tämän asiakkaisiin ja tavarantoimittajiin, ja se rinnastetaan vakavuudeltaan muihin horisontaalisiin kartellirajoituksiin.[10]

Katso tarkemmin: Kartellit ja horisontaaliset kilpailunrajoitukset

Leniency

[muokkaa]

Leniency tarkoittaa kilpailuoikeudellisten seuraamusmaksujen määräämättä jättämistä tai alentamista silloin, kun kartelliin tai muuhun kilpailunrajoitukseen osallistunut yritys paljastaa kielletyn järjestelyn viranomaiselle tai auttaa sen selvittämisessä. Vapautuksen tai alennuksen edellytyksenä on tyypillisesti, että hakija toimittaa tietoja, jotka mahdollistavat yllätystarkastuksen tekemisen tai muuten merkittävästi edistävät asian selvittämistä, lopettaa osallistumisensa kilpailunrajoitukseen, toimii yhteistyössä koko tutkinnan ajan eikä tuhoa todisteita tai varoita muita osallistujia.[11]

Katso tarkemmin: Seuraamusmaksuista vapautuminen ja niiden alentaminen (Leniency-ohjelma)

Markkinoiden jakaminen

[muokkaa]

Markkinoiden jakaminen on yritysten välinen sopimus tai muu järjestely, jolla sovitaan markkina-alueiden, asiakkaiden tai ostolähteiden jakamisesta kilpailijoiden kesken. Kyse on kartellirajoituksesta, kun saman tuotanto- tai jakeluportaan kilpailijat jakavat markkinaosuuksia, alueita tai asiakkaita keskenään — järjestely katsotaan haitalliseksi kuluttajille, koska se tyypillisesti nostaa hintoja ja kaventaa valinnanvaraa. Sen sijaan eri portailla toimivien osapuolten (esim. valmistaja–jälleenmyyjä) välinen alueellinen yksinoikeusjärjestely arvioidaan lähtökohtaisesti vertikaalisena rajoituksena, jolla voi olla myös kilpailua edistäviä vaikutuksia jakelutehokkuuden kautta.[12]

Katso tarkemmin: Kartellit ja horisontaaliset kilpailunrajoitukset

Määrähinta

[muokkaa]

Määrähinta (resale price maintenance, RPM) on hyödykkeen toimittajan jälleenmyyjälle asettama hinta tai vastike, jota jälleenmyyjän tulee käyttää hyödykkeen myynnissä tai vuokrauksessa. Vähimmäis- tai kiinteiden jälleenmyyntihintojen asettaminen katsotaan vakavaksi kilpailunrajoitukseksi, johon sovelletaan kartellikieltoa (ns. hardcore-rajoitus, joka jää ryhmäpoikkeusasetuksen suoja-alan ulkopuolelle). Toimittaja voi sen sijaan suositella hintaa, jos jälleenmyyjä ei ole velvollinen noudattamaan sitä, tai asettaa enimmäishinnan, jos molempien osapuolten markkinaosuudet jäävät alle 30 prosentin.[13]

Katso tarkemmin: Vertikaaliset sopimukset ja ryhmäpoikkeusasetukset

Passing-on-puolustus

[muokkaa]

Passing-on-puolustus on kilpailuoikeudellisessa vahingonkorvausoikeudenkäynnissä käytettävä vastuunrajoitusperuste, jonka mukaan vastaaja voi vedota siihen, että kantaja on siirtänyt kilpailunrikkomuksesta aiheutuneen hinnankorotuksen kokonaan tai osittain omille asiakkailleen jakeluketjussa eteenpäin, eikä siten ole itse kärsinyt vastaavaa vahinkoa. EU:n kilpailuoikeudellisten vahingonkorvausten direktiivi (2014/104/EU) sallii puolustuksen käytön nimenomaisesti, mutta asettaa todistustaakan vyörytyksestä vastaajalle. Puolustus on erityisen merkityksellinen ns. epäsuorien ostajien kanteissa, joissa arvioidaan, missä määrin hinnankorotus on siirtynyt jakeluketjussa eteenpäin.[14]

Katso tarkemmin: Yksityisoikeudellinen vahingonkorvaus kilpailuoikeudessa

Seuraamusmaksu

[muokkaa]

Seuraamusmaksu on kielletyn kilpailunrajoituksen tai yrityskaupan kilpailulainsäädännön vastaisen täytäntöönpanon seurauksena valtiolle määrättävä maksu, jonka markkinaoikeus määrää KKV:n esityksestä (tai komissio EU-tasolla). Maksun suuruus määräytyy kokonaisarvioinnilla, jossa huomioidaan rikkomuksen laatu, laajuus, vakavuus, moitittavuus ja kesto, ja se on enintään 10 prosenttia rikkomukseen osallistuneen yrityksen — tai koko konsernin — maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta.[15] Tämä enimmäismäärä lasketaan seuraamusmaksuesityksen (KKV) tai seuraamusmaksupäätöksen (markkinaoikeus/KHO) tekemistä edeltävän tilikauden liikevaihdosta — ei rikkomuksen päättymisvuoden liikevaihdosta.[16]

Katso tarkemmin: Seuraamusmaksut kilpailuoikeudessa

SIEC-testi

[muokkaa]

SIEC-testi (significant impediment to effective competition, merkittävä kilpailun este) on EU:n sulautuma-asetuksen (139/2004) 2 artiklan 2–3 kohdan mukainen arviointikriteeri, jonka perusteella yrityskeskittymä on julistettava sisämarkkinoille soveltumattomaksi, jos se olennaisesti estäisi tehokasta kilpailua sisämarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla, erityisesti luomalla tai vahvistamalla määräävän markkina-aseman. Testi korvasi vuoden 2004 sulautuma-asetusuudistuksessa aiemman puhtaan dominanssitestin, koska se kattaa myös ns. koordinoimattomat vaikutukset oligopolistisilla markkinoilla ilman, että minkään yksittäisen yrityksen tarvitsisi saavuttaa muodollista määräävää asemaa. Suomen kilpailulain kansallinen yrityskauppatesti noudattaa samaa periaatetta.[17]

Katso tarkemmin: Yrityskaupan kilpailuoikeudellinen arviointi ja korjaustoimenpiteet

Tietojenvaihto

[muokkaa]

Tietojenvaihto tarkoittaa yritysten keskinäistä yhteistoimintaa markkinoiden toiminnan kannalta merkityksellisten tietojen vaihtamiseksi. Tietojenvaihto voi parantaa markkinoiden tehokkuutta esimerkiksi vähentämällä varastointikustannuksia tai auttamalla yrityksiä reagoimaan kysynnän vaihteluihin, mutta se voi myös rajoittaa kilpailua, jos sen avulla paljastetaan kilpailijoiden strategioita — erityisesti hinnoitteluun liittyviä. Arviointi on aina tapauskohtaista, ja siihen vaikuttavat vaihdettavan tiedon luonne ja tarkkuus, vaihdon toistuvuus sekä markkinarakenne.[18]

Katso tarkemmin: Kilpailijoiden välinen tiedonvaihto

Valikoiva jakelu

[muokkaa]

Valikoiva jakelu on järjestely, jossa toimittaja sitoutuu myymään hyödykkeitä vain tiettyjen perusteiden mukaisesti valituille jakelijoille ja jossa nämä jakelijat sitoutuvat olemaan myymättä kyseisiä tavaroita tai palveluja valtuuttamattomille jakelijoille. Järjestelmää käytetään tyypillisesti monimutkaisten tai brändiarvoltaan korkeiden tuotteiden jakelussa, ja sen kilpailuoikeudellinen arviointi riippuu muun muassa siitä, perustuuko valinta laadullisiin vai määrällisiin kriteereihin ja täyttyvätkö ryhmäpoikkeusasetuksen markkinaosuusrajat.[19]

Katso tarkemmin: Vertikaaliset sopimukset ja ryhmäpoikkeusasetukset

Yhdenmukaistettu menettelytapa

[muokkaa]

Yhdenmukaistettu menettelytapa on yritysten välisen kilpailua rajoittavan yhteistoiminnan muoto, joka ei ole edennyt varsinaisen sopimuksen solmimisen asteelle, mutta jolla yritykset tietoisesti korvaavat kilpailun aiheuttamat riskit keskinäisellä yhteistyöllään. Sekä suora yhteydenpito (esim. puhelut ja tapaamiset) että välillinen yhteydenpito (esim. toimialajärjestön kautta) voi muodostaa yhdenmukaistetun menettelytavan, jos sillä on vaikutusta osapuolten tulevaan markkinakäyttäytymiseen. Käsite laajentaa kartellikiellon soveltamisalan tilanteisiin, joissa muodollista sopimusta ei voida osoittaa, mutta yritysten käyttäytyminen ei selity muuten kuin tietoisella yhteensovittamisella.[20]

Katso tarkemmin: Kartellit ja horisontaaliset kilpailunrajoitukset, Kilpailijoiden välinen tiedonvaihto

Yksinostosopimus

[muokkaa]

Yksinostosopimus on sopimus, jossa jälleenmyyjä sitoutuu hankkimaan hyödykkeitä yksinomaan tai suurelta osin tietyltä toimittajalta ja pidättäytymään vastaavien tuotteiden ostosta myyjän kilpailijoilta. Sopimukseen sisältyy tyypillisesti kilpailukieltovelvoite, joka estää jälleenmyyjää ostamasta kilpailevia tuotteita joko kokonaan tai yli 80 prosentin osalta kokonaisostoistaan. Vaihtoehtoisena järjestelynä voidaan käyttää ns. englantilaista lauseketta, joka velvoittaa jälleenmyyjän ilmoittamaan paremmasta tarjouksesta ja sallii ostaa muualta vain, jos toimittaja ei pysty vastaamaan hintaan. Järjestelyn kilpailuvaikutus riippuu sopimuksen kestosta ja markkinapeitosta.[21]

Katso tarkemmin: Vertikaaliset sopimukset ja ryhmäpoikkeusasetukset

Lähteet

[muokkaa]
  1. DLA Piper Finland, "Markkinaoikeuden päätös korostaa kilpailuoikeudellisten compliance-ohjelmien merkitystä", https://finland.dlapiper.com/en/news/markkinaoikeuden-paatos-korostaa-kilpailuoikeudellisten-compliance-ohjelmien-merkitysta, luettu 6.9.2026
  2. Euroopan unionin tuomioistuin, asia C-97/08 P, Akzo Nobel v. komissio, tuomio 10.9.2009
  3. Concurrences, "Gun jumping", https://www.concurrences.com/en/dictionary/gun-jumping, luettu 6.9.2026
  4. Euroopan komissio, Suuntaviivat horisontaalisten sulautumien arvioinnista (2004/C 31/03), kohdat 19–20, https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/HTML/?uri=CELEX:52004XC0205(02)
  5. Tieteen termipankki 6.9.2026: Oikeustiede:hintayhteistyö, https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:hintayhteisty%C3%B6
  6. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/104/EU, 2 artikla, 14 kohta; Tieteen termipankki 6.9.2026: Oikeustiede:kartelli
  7. Kilpailu- ja kuluttajavirasto, "Competitive neutrality", https://www.kkv.fi/en/competition-affairs/competitive-neutrality/, luettu 6.9.2026
  8. Laki kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista (1077/2016); Tieteen termipankki 6.9.2026: Oikeustiede:kilpailunrajoitusvahinko
  9. Tieteen termipankki 6.9.2026: Oikeustiede:kilpailuoikeudellinen pätemättömyys
  10. Tieteen termipankki 6.9.2026: Oikeustiede:kollektiivinen boikotti
  11. Tieteen termipankki 6.9.2026: Oikeustiede:leniency
  12. Tieteen termipankki 6.9.2026: Oikeustiede:markkinoiden jakaminen
  13. Euroopan komissio, Suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista (2022/C 248/01), EUVL C 248, 30.6.2022, EUR-Lex; Tieteen termipankki 6.9.2026: Oikeustiede:määrähinta
  14. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/104/EU, 12–15 artiklat
  15. Tieteen termipankki 6.9.2026: Oikeustiede:seuraamusmaksu (kilpailuoikeus)
  16. Kilpailulaki (948/2011) 13 a §. Finlex
  17. Neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004, 2 artiklan 2–3 kohdat
  18. Euroopan komissio, Suuntaviivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan soveltamisesta horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin (2023/C 259/01), EUVL C 259, 21.7.2023, EUR-Lex; Tieteen termipankki 6.9.2026: Oikeustiede:tietojenvaihto
  19. Komission asetus (EU) 2022/720, annettu 10.5.2022, EUR-Lex; Euroopan komissio, Suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista (2022/C 248/01), EUVL C 248, 30.6.2022, EUR-Lex; Tieteen termipankki 6.9.2026: Oikeustiede:valikoiva jakelu
  20. Tieteen termipankki 6.9.2026: Oikeustiede:yhdenmukaistettu menettelytapa
  21. Euroopan komissio, Suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista (2022/C 248/01), EUVL C 248, 30.6.2022, EUR-Lex; Tieteen termipankki 6.9.2026: Oikeustiede:yksinostosopimus
Lainsäädäntö ja lähteet tarkistettu 6.9.2026.