Kartellit ja horisontaaliset kilpailunrajoitukset
Kartellit ja muut horisontaaliset (kilpailijoiden väliset) kilpailunrajoitukset ovat kilpailuoikeuden vakavimpina pidettyjä rikkomuksia, joista määrätään säännönmukaisesti merkittäviä seuraamusmaksuja.
- Mistä on kyse: Kartelli on kilpailijoiden välinen sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa, jolla pyritään rajoittamaan kilpailua — tyypillisimmin hinnoista sopimalla, markkinoita tai asiakkaita jakamalla taikka tarjouksia järjestelemällä.
- Miksi sillä on kaupallista merkitystä: Vakavimmat kartellimuodot (hardcore-rajoitukset) ovat kiellettyjä tarkoitukseensa perustuen (by object), eikä niiden todellisia markkinavaikutuksia tarvitse erikseen osoittaa — tämä madaltaa merkittävästi näyttökynnystä viranomaiselle.
- Mikä menee useimmin pieleen: Kartelliksi ei tarvita muodollista sopimusta: pelkkä tulevaa hinnoittelua tai markkinakäyttäytymistä koskevan arkaluonteisen tiedon vaihtaminen kilpailijoiden kesken voi jo sellaisenaan riittää kielletyksi yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi.
Kielletyt horisontaaliset rajoitukset
[muokkaa]Kilpailulain 5 § (vastaa asiallisesti SEUT 101 artiklan 1 kohtaa) kieltää elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena tai vaikutuksena on kilpailun estyminen, rajoittuminen tai vääristyminen.[1][2] Kiellon kolmesta ilmenemismuodosta yhdenmukaistettu menettelytapa on soveltamisalaltaan väljin: unionin tuomioistuimen vakiintuneen määritelmän mukaan sillä tarkoitetaan yritysten välisen yhteensovittamisen muotoa, jolla tietoisesti korvataan kilpailuun normaalisti liittyvät riskit käytännön yhteistyöllä, vaikkei asiassa olisi edetty varsinaisen sopimuksen tekemiseen asti.[3] Erityisen vakavina pidetään niin sanottuja hardcore-rajoituksia:
- hintakartellit — sopiminen myynti- tai ostohinnoista taikka niiden osatekijöistä;
- markkinoiden tai asiakkaiden jakaminen — markkina-alueiden, asiakasryhmien tai toimitusmäärien jakaminen kilpailijoiden kesken;
- tarjouskartellit (bid rigging) — tarjousten sisällöstä tai voittajasta sopiminen etukäteen julkisissa tai yksityisissä tarjouskilpailuissa; ja
- tuotannon rajoittaminen.
Näitä pidetään kilpailunvastaisina jo tarkoituksensa perusteella (by object), jolloin todellisia markkinavaikutuksia ei tarvitse erikseen näyttää toteen. Unionin tuomioistuimen mukaan tarkoitukseen perustuvan rajoituksen käsitettä on tulkittava suppeasti: sitä voidaan soveltaa vain sellaiseen yritysten väliseen yhteensovittamiseen, joka on luonteeltaan riittävän vahingollista kilpailulle, jotta markkinavaikutusten erillinen tutkiminen käy tarpeettomaksi — juuri hintakartellit, markkinoiden tai asiakkaiden jakaminen ja tuotannon rajoittaminen ovat oikeuskäytännössä vakiintuneita esimerkkejä tällaisista rajoituksista.[4] Rajoitukset, jotka eivät yllä tälle kynnykselle, voivat silti olla kiellettyjä, mutta tällöin niiden kilpailunvastaisuus on osoitettava erikseen todellisten tai todennäköisten markkinavaikutusten (by effect) perusteella, mikä edellyttää huomattavasti raskaampaa taloudellista ja oikeudellista näyttöä kuin tarkoitukseen perustuva arviointi.[4][5]
Esimerkki Suomen oikeuskäytännöstä: asfalttikartelli
[muokkaa]Suomen laajin tähän mennessä käsitelty kartellitapaus on niin sanottu asfalttikartelli, jossa seitsemän asfalttiyhtiötä jakoi vuosina 1994–2002 koko maan kattavasti sekä yksityisten, kuntien että valtion teettämiä asfaltointiurakoita alueellisesti ja asiakasryhmittäin, sopi tarjousten sisällöstä etukäteen ja rajoitti kunkin osallistujan vuotuisia toimitusmääriä — toisin sanoen toteutti käytännössä kaikkia edellä lueteltuja hardcore-rajoitusmuotoja samanaikaisesti. Korkein hallinto-oikeus vahvisti 29.9.2009 antamallaan ratkaisulla (tuolloin vielä voimassa olleen kilpailunrajoituslain 480/1992 nojalla) yhtiöille yhteensä noin 82,4 miljoonan euron seuraamusmaksut, joista selvästi suurin, noin 68 miljoonan euron maksu, kohdistui kartellin johtavana osapuolena pidettyyn Lemminkäiseen.[6] Seuraamusmaksuratkaisua seurasi vuosia kestänyt yksityisoikeudellinen vahingonkorvausoikeudenkäynti, jossa kartellin toimintapiiriin kuuluneet kunnat ja valtio vaativat urakoista maksamiensa ylihintojen korvaamista; ks. Yksityisoikeudellinen vahingonkorvaus kilpailuoikeudessa.
Toimialayhdistysten erityisasema
[muokkaa]Kilpailuoikeudellinen riski koskee myös toimialayhdistysten toimintaa: tilastojen vaihtaminen, yhteiset suositushinnat tai -ehdot sekä yhteiset kannanotot markkinakäyttäytymisestä voivat muodostaa kielletyn kilpailunrajoituksen, vaikka toiminta tapahtuisi näennäisesti neutraalin yhdistystoiminnan puitteissa.
Asiakkaan toimialayhdistystoimintaa suunniteltaessa kannattaa aina erottaa selvästi sallittu yhteistyö (esim. yleinen toimialatilastointi, yhteinen edunvalvonta) kielletystä tietojenvaihdosta — rajanveto on usein hienovarainen ja siihen kannattaa kiinnittää huomiota jo kokousmateriaalien laadinnassa.
Seuraamukset
[muokkaa]Kartelleista määrätään Suomessa hallinnollinen seuraamusmaksu (Kilpailulaki 12 §[7]), jonka markkinaoikeus vahvistaa KKV:n esityksestä. Kartelliin osallistuminen ei ole Suomessa rikosoikeudellisesti rangaistavaa toisin kuin useissa muissa maissa, mutta osallistuminen voi silti johtaa merkittäviin taloudellisiin seuraamuksiin sekä yksityisoikeudelliseen vahingonkorvausvastuuseen; ks. Seuraamusmaksut kilpailuoikeudessa ja Yksityisoikeudellinen vahingonkorvaus kilpailuoikeudessa.
Katso myös
[muokkaa]- Poikkeus kilpailunrajoitusten kiellosta
- Kilpailijoiden välinen tiedonvaihto
- Seuraamusmaksuista vapautuminen ja niiden alentaminen (Leniency-ohjelma)
- KKV:n tutkintavaltuudet ja yllätystarkastukset
- Vertikaaliset sopimukset ja ryhmäpoikkeusasetukset
Lähteet
[muokkaa]- ↑ Kilpailulaki 948/2011, 5 §, Finlex, ajantasainen lainsäädäntö.
- ↑ SEUT 101 artiklan 1 kohta, EUR-Lex, konsolidoitu SEUT-sopimus.
- ↑ Unionin tuomioistuimen tuomio 14.7.1972, Imperial Chemical Industries Ltd v. komissio ("Dyestuffs"), asia 48/69, EUR-Lex, CELEX 61969CJ0048.
- ↑ 4,0 4,1 Unionin tuomioistuimen tuomio 11.9.2014, Groupement des cartes bancaires (CB) v. komissio, C-67/13 P, EU:C:2014:2204, EUR-Lex, CELEX 62013CJ0067.
- ↑ Miten kilpailulainsäädäntö koskettaa toimialayhdistyksiä?, KKV (käytännön tulkinta – ei ensisijainen oikeuslähde).
- ↑ Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätös KHO:2009:83, 29.9.2009, taltionumero 2389, Finlex.
- ↑ Kilpailulaki 948/2011, 12 §, Finlex, ajantasainen lainsäädäntö.