Siirry sisältöön

Vertikaaliset sopimukset ja ryhmäpoikkeusasetukset

Kilpailuoikeus-wikistä

Vertikaaliset sopimukset — eri tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien yritysten väliset sopimukset, kuten jakelu-, agentuuri- tai franchising-sopimukset — ovat lähtökohtaisesti vähemmän ongelmallisia kuin kilpailijoiden väliset horisontaaliset järjestelyt, mutta niihinkin liittyy tarkkaan rajattuja kiellettyjä ehtoja.

Avainkohdat
  • Mistä on kyse: Suurin osa vertikaalisista sopimuksista on EU:n ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla sallittuja, jos osapuolten markkinaosuudet jäävät alle 30 %:n eikä sopimus sisällä niin sanottuja vakavia rajoituksia.
  • Miksi sillä on kaupallista merkitystä: Ryhmäpoikkeuksen soveltaminen poistaa tarpeen arvioida sopimusta tapauskohtaisesti — tämä nopeuttaa merkittävästi sopimusten kilpailuoikeudellista läpikäyntiä transaktioissa ja jakelurakenteiden suunnittelussa.
  • Mikä menee useimmin pieleen: Ryhmäpoikkeus menetetään kokonaan, jos sopimus sisältää yhdenkin vakavan rajoituksen (esim. jälleenmyyntihintasitovuus) — tällöin koko sopimus, ei vain kyseinen ehto, jää poikkeuksen ulkopuolelle ja vaatii itsenäisen arvioinnin.

Ryhmäpoikkeusasetus 2022/720

[muokkaa]

EU:n uudistettu ryhmäpoikkeusasetus vertikaalisista sopimuksista ((EU) 2022/720) tuli voimaan 1.6.2022 ja korvasi aiemman, vuodelta 2010 peräisin olleen asetuksen.[1] Ryhmäpoikkeus soveltuu, kun sekä toimittajan että ostajan markkinaosuus jää alle 30 %:iin relevanteilla markkinoilla. Aiempien sopimusten osalta siirtymäaika päättyi 31.5.2023.

Vakavat rajoitukset (hardcore, VBER 4 artikla)

[muokkaa]

VBER-asetuksen turvasataman (safe harbour) ulkopuolelle voi jäädä kahdenlaisia rajoituksia, joiden oikeusvaikutus eroaa olennaisesti toisistaan. 4 artiklan mukaiset vakavat rajoitukset (hardcore restrictions) ovat rajoituksia, joiden tarkoituksena (object) on rajoittaa kilpailua; jos vertikaalinen sopimus sisältää yhdenkin tällaisen rajoituksen, koko ryhmäpoikkeuksen etu menetetään koko sopimuksen osalta – 4 artiklan sanamuodon mukaan poikkeusta "ei sovelleta vertikaalisiin sopimuksiin", joissa on tällainen rajoitus.[2] Sopimusta on tämän jälkeen arvioitava kokonaisuudessaan suoraan SEUT 101 artiklan 3 kohdan / kilpailulain 6 §:n nojalla, mikä onnistuu käytännössä harvoin, koska vakavat rajoitukset harvoin täyttävät poikkeusedellytykset.

Tästä poikkeaa rakenteellisesti 5 artiklan mukaiset rajatut rajoitukset (excluded restrictions), joita käsitellään jäljempänä omassa jaksossaan: niiden vaikutus rajoittuu vain kyseiseen yksittäiseen sopimusehtoon, ja muu sopimus voi silti hyötyä ryhmäpoikkeuksesta normaalisti.

Seuraavat ehdot poistavat koko sopimuksen ryhmäpoikkeuksen suojan riippumatta markkinaosuuksista:

  • jälleenmyyntihintasitovuus (resale price maintenance) — kiinteän tai vähimmäismyyntihinnan määrääminen jälleenmyyjälle;
  • alueellinen tai asiakasryhmäkohtainen myyntikielto, joka rajoittaa passiivista myyntiä (toisin kuin aktiivista myyntiä, jota voidaan tietyin edellytyksin rajoittaa); ja
  • verkkokaupan tosiasiallinen estäminen.

Uudistettu asetus toi kuitenkin joustoa: kaksoishinnoittelu (eri tukkuhinta verkko- ja kivijalkamyynnille) ei ole enää automaattisesti vakava rajoitus, jos hintaero perustuu kyseiseen jakelutapaan liittyviin kustannus- tai investointieroihin.

Käytännön huomio

Jakelusopimuksia laadittaessa kannattaa tarkistaa markkinaosuusrajan lisäksi erikseen jokainen ehto vakavien rajoitusten listaa vasten — yksikin ongelmallinen ehto (esim. suositushinnasta poikkeavan hinnan tosiasiallinen sanktiointi) voi viedä koko sopimukselta ryhmäpoikkeuksen suojan.

Rajatut rajoitukset (excluded restrictions, 5 artikla)

[muokkaa]

Toisin kuin 4 artiklan vakavat rajoitukset, VBER 5 artiklan mukaiset rajatut rajoitukset eivät poista ryhmäpoikkeuksen etua koko sopimukselta, vaan ainoastaan kyseiseltä yksittäiseltä velvoitteelta (sopimusehdolta) – 5 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan poikkeusta "ei sovelleta vertikaalisiin sopimuksiin sisältyviin seuraaviin velvoitteisiin".[3] Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos sopimus sisältää esimerkiksi ylipitkän kilpailukieltoehdon, kyseinen ehto jää ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle, mutta muu sopimus (esim. jakelujärjestely, hinnoitteluehdot, alueelliset ehdot) voi silti täyttää ryhmäpoikkeuksen edellytykset normaalisti – edellyttäen, että ehto on erotettavissa (severable) muusta sopimuksesta sovellettavan sopimusoikeuden mukaan. Jos ehtoa ei voida erottaa, koko sopimus voi jäädä ilman ryhmäpoikkeuksen suojaa, minkä vuoksi erotettavuuslauseke (severability clause) on suositeltava vakioehto vertikaalisissa sopimuksissa.[4]

5 artiklan rajatut rajoitukset ovat:

  • Kilpailukieltovelvoitteet (5 artiklan 1 kohdan a alakohta): suorat tai välilliset kilpailukieltovelvoitteet, jotka ovat voimassa määräämättömän ajan tai yli viisi vuotta, jäävät ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle. Poikkeus viiden vuoden aikarajasta: jos ostaja myy sopimustuotteita toimittajan omistamista tiloista/maa-alueelta tai toimittajan sellaiselta kolmannelta, ostajaan sitomattomalta osapuolelta vuokraamista tiloista/maa-alueelta, kilpailukieltovelvoite voi olla voimassa niin kauan kuin ostajan käyttöoikeus tiloihin/maahan kestää (5 artiklan 2 kohta).
  • Sopimuksen jälkeiset kilpailukieltovelvoitteet (5 artiklan 1 kohdan b alakohta): velvoitteet, jotka estävät ostajaa sopimussuhteen päätyttyä valmistamasta, ostamasta, myymästä tai jälleenmyymästä tavaroita/palveluja, jäävät lähtökohtaisesti ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle. Ryhmäpoikkeus voi kuitenkin soveltua tällaiseen velvoitteeseen, jos kaikki seuraavat neljä edellytystä täyttyvät kumulatiivisesti (5 artiklan 3 kohta): (i) velvoite koskee sopimustuotteiden kanssa kilpailevia tavaroita/palveluja; (ii) velvoite rajoittuu tiloihin/maa-alaan, jolla ostaja on toiminut sopimuskaudella; (iii) velvoite on välttämätön toimittajan luovuttaman taitotiedon suojaamiseksi; ja (iv) velvoitteen kesto on rajattu yhteen vuoteen sopimussuhteen päättymisestä. Julkistamattoman taitotiedon käytön ja paljastamisen kieltäminen voi kuitenkin olla voimassa toistaiseksi tämän rajoituksen estämättä.
  • Valikoivan jakelun tuotemerkkirajoitukset (5 artiklan 1 kohdan c alakohta): velvoitteet, jotka estävät valikoivan jakelujärjestelmän jäseniä myymästä tiettyjen kilpailevien toimittajien tuotemerkkejä, jäävät ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle.
  • Laajat vähittäismyynnin MFN/parity-lausekkeet verkkovälityspalveluissa (5 artiklan 1 kohdan d alakohta): velvoitteet, jotka estävät verkossa toimivien välityspalvelujen ostajaa tarjoamasta, myymästä tai jälleenmyymästä tavaroita/palveluja loppukäyttäjille suotuisammin ehdoin kilpailevien verkossa toimivien välityspalvelujen kautta, jäävät ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle. (Tämä on sama "laajat MFN-lausekkeet" -kohta, joka oli aiemmin virheellisesti sijoitettu 4 artiklan hardcore-listaan.)

[5]


Katso myös

[muokkaa]

Lähteet

[muokkaa]
  1. ↑ There is a New Vertical Exemption on the Block, Morrison Foerster, 2022.
  2. ↑ Komission asetus (EU) 2022/720, annettu 10.5.2022, 4 artikla (johdantokappale), EUR-Lex.
  3. ↑ Komission asetus (EU) 2022/720, annettu 10.5.2022, 5 artiklan 1 kohta (johdantokappale), EUR-Lex.
  4. ↑ "The New European Block Exemption Regulation on Vertical Agreements", American Bar Association – The Franchise Lawyer, kevät 2023.
  5. ↑ Komission asetus (EU) 2022/720, annettu 10.5.2022, 5 artikla, EUR-Lex.
Lainsäädäntö ja lähteet tarkistettu 6.9.2026.